Hammaslääkäri

Ammatti

Hammaslääkäri on erikoistunut tutkimaan, hoitamaan ja ehkäisemään suun ja leukojen alueen sairauksia ja vammoja. Suurin osa hammaslääkäreistä työskentelee terveyskeskuksissa tai yksityisvastaanotoilla. Hammaslääkärin työ edellyttää monipuolisia tietoja ja taitoja sekä kädentaitoja. Hammaslääkärin ja potilaan välisen luottamuksellisen suhteen luomisessa tarvitaan kykyä ymmärtää ja kuunnella.

Hammaslääkärit työskentelevät pääasiassa terveyskeskuksissa ja keskussairaaloissa sekä yksityishammaslääkäreinä tai niiden palveluksessa.

Hammaslääkäreitä työskentelee myös mm. opetus- ja tutkimustehtävissä sekä puolustusvoimissa ja hoitolaitoksissa.

Selaa työpaikkoja: Hammaslääkäri

Hammaslääkäri on lääketieteellinen asiantuntija, joka on erikoistunut tutkimaan, hoitamaan sekä ehkäisemään suun ja leukojen alueen sairauksia ja vammoja. Ammatti vaatii näiden alueiden tuntemusta ja osaamista.

Hammaslääkärin työ on vastuullista ja itsenäistä ja vaatii suunnitelmallisuutta ja tarkkuutta. Työ on intensiivistä, sillä jokaiseen potilaaseen on keskityttävä yhtä tarkasti.

Työssä tarvitaan myös kädentaitoja.

Ihmisläheinen palveluasenne on työssä tarpeen. Ammatissa on tultava hyvin toimeen erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa.

Hyvät ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot ovat tarpeen luottamuksellisen potilas-lääkärisuhteen saavuttamiseksi.

Ammatissa on tärkeää osata kuunnella potilasta sekä selvittää hänelle eri hoitovaihtoehdot ja niiden kustannukset. Yhä useammat haluavat olla mukana päättämässä omasta hoidostaan.

Ryhmätyötaitoja tarvitaan työskenneltäessä hammashoitotiimissä.

Hammaslääkärit tarvitsevat työssään myös taloudellisia ja liikkeenjohdollisia taitoja.

Hammaslääkärin työ on fyysisesti ja henkisesti varsin kuormittavaa, vaativaa ja vastuullista ihmissuhdetyötä, johon liittyy monesti myös aikapaine.

Hammaslääkärien työskentelyasennot ovat vaikeita ja usein staattisia, vaikka ergonomiaan onkin kiinnitetty huomiota. Työhön liittyy myös kemiallisia ja fysikaalisia riskejä.

Koska hoitomenetelmät, tekniikat ja materiaalit kehittyvät jatkuvasti, on hammaslääkärin huolehdittava täydennyskoulutuksestaan säilyttääkseen ammattitaitonsa.

Hammaslääketiedettä voi opiskella Helsingin, Oulun, Turun ja Itä-Suomen (Kuopion kampus) yliopistoissa. Ylempi korkeakoulututkintotutkinto on hammaslääketieteen lisensiaatti.

Erikoishammaslääkäriksi voi valmistua suorittamalla hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon jälkeen erikoishammaslääkärin tutkinnon. Ennen erikoistumiskoulutukseen hakeutumista on työskenneltävä vähintään kaksi vuotta hammaslääkärin kliinisissä tehtävissä.

Erikoistumisalueita ovat kliininen hammashoito, hampaiston oikomishoito, terveydenhuolto ja hammaslääketieteellinen diagnostiikka, joihin erikoistuminen vie kolme vuotta, sekä suu- ja leukakirurgia, johon erikoistumisaika on kuusi vuotta.

Hammaslääkärit ja erikoishammaslääkärit voivat suorittaa myös tieteellisen jatkotutkinnon hammaslääketieteen tohtorin tutkinnon.

Etsi koulutuksia (opintopolku.fi)

Hammaslääkäri on laillistettu ammattihenkilö. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää hakemuksesta laillistuksen ammattiin.

Hammaslääketieteen lisensiaatti saa oikeuden toimia itsenäisenä hammaslääkärinä suoritettuaan peruskoulutuksen jälkeen yhdeksän kuukautta kestävän käytännön palvelun toisen hammaslääkärin valvonnassa.

Hammaslääkärin ammatin kelpoisuusehdot (suomi.fi)

Erikoishammaslääkärin ammatin kelpoisuusehdot (suomi.fi)

Kunnan palveluksessa olevien hammaslääkäreiden palkkaus muodostuu tehtäväkohtaisesta palkasta, henkilökohtaisesta osasta ja toimenpidepalkkioista. Kunnissa noudatetaan Kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta.

Yksityisvastaanotolla tulot muodostuvat potilaspalkkioista, jotka koostuvat käynti-, toimenpide- ja todistuspalkkioista.

Hyödyllisiä linkkejä