Elokuva-ala

Elokuvat ovat keskeinen osa kulttuuria, ja niiden katsominen suosittua ajanvietettä. Elokuvat vaihtelevat pitkistä elokuvista dokumentteihin ja animaatioon. Elokuva-alan toiminta voidaan jaotella elokuvatuotantoon, elokuvien markkinointiin ja levitykseen sekä esitystoimintaan. Elokuva-alan työtehtävät vaihtelevat taiteellisesta luomisesta tekniseen toteutukseen ja erilaisiin kaupallisiin tehtäviin.

Päivi 3

Elokuvatuotantoyhtiöt. Videotuotantoyhtiöt. Animaatiotuotantoyhtiöt.

Elokuvien tuotanto on pitkälti alihankintaa, jossa eri alojen ammattilaiset tekevät tuotantoyhtiön tilauksesta tietyn osan tuotannossa, esimerkkinä kuvaus, lavastus tai erikoistehosteet.

Alan yritykset ovat tyypillisesti pieniä.

Elokuva-alalla työskennellään monilla eri tehtäväalueilla, joten alalle soveltuva koulutuskin vaihtelee.

Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa Helsingissä voi opiskella elokuvataidetta. Opinnoissa voi voi suuntautua ohjaukseen, kuvaukseen, käsikirjoitukseen, leikkaukseen, tuotantoon, äänitykseen ja äänisuunnitteluun sekä dokumentaariseen elokuvaan.

Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa Helsingissä voi opiskella myös lavastustaidetta. Opinnoissa voi suuntautua elokuva- ja televisiolavastukseen, näyttämölavastukseen ja pukusuunnitteluun.

Alempi korkeakoulututkinto on taiteen kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on taiteen maisteri.

Teatteri- ja tanssialalla voi opiskella ohjausta, näyttelijäntyötä ja teatterityötä, dramaturgiaa sekä valo- ja äänisuunnittelua. Koulutusta järjestetään Teatterikorkeakoulussa Helsingissä sekä Tampereen yliopistossa teatterityön tutkinto-ohjelmassa (Näty).

Alempi korkeakoulututkinto on teatteritaiteen kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on teatteritaiteen maisteri.

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa voi opiskella audiovisuaalista mediakulttuuria. Alempi korkeakoulututkinto on taiteen kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on taiteen maisteri.

Ammattikorkeakouluissa voi elokuvaa ja televisiota opiskellen suuntautua tuottamiseen, käsikirjoittamiseen, kuvaukseen, leikkaukseen ja äänisuunnitteluun sekä teatterin ja tapahtumien ääni- ja valosuunnitteluun. Tutkintonimike on kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto medianomi (AMK).

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella myös esittävää taidetta. Tutkintonimike on kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK).

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voidaan suorittaa audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto. Tutkintonimike on media-assistentti. Opinnoissa voi suuntautua esimerkiksi esitystekniikkaan, videoilmaisuun ja äänituotantoon.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinto sekä audiovisuaalisen viestinnän erikoisammattitutkinto.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Etsi koulutuksia (opintopolku.fi)

Elokuvien tekeminen tapahtuu tuotantoyhtiöiden kautta. Elokuvatuotantoyhtiöitä on Suomessa noin 100. Tuotantoyhtiöissä on jonkin verran vakinaisia työpaikkoja, mutta tuotanto on pitkälti alihankintaa, jossa eri alojen ammattilaiset tekevät tuotantoyhtiön tilauksesta tietyn osan tuotannosta. Elokuva-ala työllistää riippumattomissa av-alan yrityksissä Suomessa noin 2 500 henkilöä (v. 2017).

Elokuvatuotannoissa tehdään pääasiassa projektiluonteista ja tuotantokohtaista työtä. Elokuvanteko kokoaa ammattilaiset määräajaksi yhteen tuotantotiimiksi, jolloin tuotantoyhtiön palkkalistoilla olevien lukumäärä moninkertaistuu tuotannon ajaksi. Yksi kotimainen elokuva työllistää yleensä 50-300 henkilöä määräajaksi, mutta voi työllistää jopa 350 henkilöä eripituisiksi jaksoiksi. Lisäksi elokuvien teko työllistää välillisesti, koska niiden aikana käytetään runsaasti muiden toimialojen palveluita.

Elokuva-alalla yleistä on toimiminen freelancena, ammatinharjoittajana, yrittäjänä tai alihankkijana. Kilpailu alan työtilaisuuksista on kovaa, eikä kaikille alalle kouluttautuneille riitä töitä. Elokuva-alan oppilaitoksista on valmistunut taiteellisiin ja tuotannollisiin tehtäviin enemmän kuin työpaikkoja on tarjolla. Työttömyyskausia voi seurata myös työn projektiluonteisuuden vuoksi. Elokuva-ala houkuttelee silti yhä uusia tulijoita.

Elokuva-ala työllistää myös elokuvien markkinointia ja levitystä hoitavissa levitysyhtiöissä, esitystoiminnassa elokuvateattereissa sekä elokuvatallenteiden myyntiä ja vuokrausta harjoittavissa yrityksissä. Kokopäiväisiä töitä on lähinnä hallinnollisissa sekä markkinointi- ja myyntitehtävissä. Ala työllistää myös huomattavan määrän osa-aikaisia esimerkiksi lipunmyynnissä. Elokuvafestivaalien järjestäminen työllistää projektiluonteisesti.

Elokuva-ala työllistää myös alan järjestöissä sekä opetus- ja tutkimustehtävissä. Yleisesti ottaen vaihtuvuus alan työpaikoissa on vakituisten työsuhteiden osalta vähäistä. Työpaikkoja avautuu lähinnä muihin tehtäviin tai eläkkeelle siirtymisten vuoksi.

Elokuva-alan kehitykseen ja suomalaisen elokuvan asemaan vaikuttavat mm. kansainvälistyminen, teknologian kehitys, kulttuurin nousu tuotannontekijäksi, elokuvien taloudelliset tuet, elokuvan asema EU:n kulttuuripolitiikassa ja väestörakenteen alueelliset muutokset.

Toimialakohtaisia muutostekijöitä ovat jakelun digitalisoituminen, television ja internetin samankaltaistuminen, elokuvien suoratoistopalvelujen kehittyminen, 3D-tekniikan yleistyminen kotikatselussa, teleoperaattoreiden toimiminen elokuvajakelijoina ja elokuvateattereiden uudistuminen monisaliteattereiksi. 

Monikansalliset suuret toimijat saavat yhä suuremmat markkinaosuudet ja laajat myyntioikeudet, joilla ne käyvät kauppaa sekä maailmanlaajuisesti että paikallisella tasolla. Tuotantoyhtiöiden kannalta kotimaisten tekijänoikeuksien turvaaminen on tärkeää, sillä se vaikuttaa tekijänoikeustuloihin ja alan yritystoimintaan. 

Suomalainen elokuva on viime vuosina elänyt vahvaa nousua kotimaassa ja kansainvälisesti. Suomalaisella dokumenttielokuvalla on vahva kansainvälinen brändi, ja animaatio on voimakkaan kasvun ala. Suomen markkinoiden haasteena on pienuus. 

Tukia ja rahoitusta lisäämällä voidaan vahvistaa kotimaisen elokuvan näkyvyyttä ja menestystä sekä työllistää enemmän elokuva-alan ammattilaisia. Suomen elokuvasäätiö myöntää tukea elokuvien ammattimaiseen tuotantoon, esittämiseen, levittämiseen ja kulttuurivientiin. Tukivarat ovat peräisin veikkausvoittovaroista. Muuta julkista rahaa dokumentti- ja lyhytelokuvalle myöntää audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus. 

Elokuvatuottajien tärkeimpiä tavoitteita on elokuvatuotannon ja -kulttuurin julkisen rahoituksen saattaminen vähintään pohjoismaiselle tasolle. Tavoitteena on turvata elokuvatuotantojen määrärahat kulttuurin määrärahojen leikkauspaineissa. 

Suomalaisen elokuvan viennin vahvistaminen tarkoittaa sekä suomalaisen elokuvan tunnettuuden edistämistä että vientitulojen lisäämistä. Elokuvan eri lajityyppien lukuisuutta sekä ilmaisu- ja kerrontatapojen omaperäisyyttä tulee vahvistaa. Viennin edistämisessä ja kotimaan yleisön houkuttelemisessa on tärkeää luoda yleisösuhdetta hyvissä ajoin ennen ensi-iltaa markkinoimalla myös sosiaalisessa mediassa. 

Suomessa on kattava digitaalinen elokuvateatteriverkosto digitalisoinnin myötä. Elokuvateattereiden on kyettävä tarjoamaan elämys, joka on parempi kuin kotona television tai muiden digitaalisten päätelaitteiden kautta tapahtuva katsominen. 

Digitaalisessa muodossa olevia sisältöjä pystyy lataamaan netistä helposti, mikä tuottaa taloudellisia tappioita alan toimijoille. Piratismi on usein ammattimaista tallenteiden valmistamista ja sisältöjen levittämistä yleisölle ilman oikeudenhaltijan lupaa. Piratismia on esimerkiksi luvaton elokuvatiedostojen jakaminen netissä vertaisverkko-ohjelmilla. 

Elokuva-alallakin digitalisaatio ja uudet teknologiset ratkaisut ovat muuttaneet liiketoimintamalleja. DVD- ja Blu-ray -muodossa olevien elokuvatallenteiden myynti ja vuokraus vähenee koko ajan. Digitalisaatio tulee jossain vaiheessa syrjäyttämään perinteisen liiketoiminnan elokuva-alalla ja fyysisen elokuvajakelun. 

Digimarkkinoilta löytyy useita kansainvälisiä ja kotimaisia toimijoita, jotka tarjoavat digitaalisia sisältöjä katsojille. Esimerkiksi internetin suoratoistopalvelut tarjoavat katsojille elokuvia ja sarjoja. Niitä tarjoavat myös esimerkiksi teleoperaattorit omissa palveluissaan. 

Päivitetty: