Maatalousala

Ammattiala

Maatalousala tuottaa kasvi- ja eläinperäisiä tuotteita, jotka muodostavat maamme elintarviketalouden perustan. Suurin osa ruokapöydissämme kulutetuista elintarvikkeista on kotimaisia. Suomi on tärkeimpien maataloustuotteiden suhteen varsin omavarainen huolimatta siitä, että olemme maailman pohjoisin maatalousmaa. Yhteiskunnallista merkitystä lisää entisestään se, että maatalous pitää maaseudun elinvoimaisena.

Gerda10

Maatilat. Metsätilat. Maatalouskoneita ja -tarvikkeita myyvät kaupan alan yritykset. Maatalousalan järjestöt. Tutkimuslaitokset. Yliopistot. Rehu- ja lannoiteteollisuus. Elintarviketeollisuus. Valtion ja kuntien hallinto.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa maatalousalan perustutkinnon. Opinnoissa voi suuntautua maatilatalouteen tai maatalousteknologiaan, jolloin tutkintonimike on maaseutuyrittäjä. Eläintenhoitoon suuntautuen tutkintonimike on eläintenhoitaja. Turkistalouteen suuntautuen tutkintonimike on turkistarhaaja.

Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös hevostenvalmentajan, kengityssepän, maatalouskoneasentajan, mehiläistarhaajan, ratsastuksenopettajan, seminologin, tuotantoeläinten hoidon ja hyvinvoinnin, karjatalouden ja viljelijän ammattitutkinnot.

Lisäksi näyttötutkintoina voidaan suorittaa maaseudun vesitalouden, ratsastuksenopettajan, tallimestarin ja tarhaajamestarin erikoisammattitutkinnot.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella maaseutuelinkeinoja. Tutkintonimike on luonnonvara-alan ammattikorkeakoulututkinto agrologi (AMK).

Maataloustieteitä voi opiskella Helsingin yliopiston Maataloustieteiden laitoksella. Alempi korkeakoulututkinto on maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on maatalous- ja metsätieteiden maisteri.

Etsi koulutuksia (opintopolku.fi)

Maatalous työllistää arviolta noin 58 000 yrittäjää, jotka ovat viljelijöitä ja yhtymien osakkaita. Palkansaajia on noin 17 000. Vakituisesti palkattujen työntekijöiden lisäksi tiloilla työskentelee runsaasti lyhytaikaista työvoimaa. Lähes 90 prosenttia tiloista on perheviljelmiä, jotka työllistävät lähinnä viljelijät ja heidän perheenjäsenensä. Maatalous työllistää välillisesti esimerkiksi elintarviketeollisuudessa, kaupan alalla ja kuljetusalalla.

Henkilömäärällä mitattuna viljatilat ovat maatalouden suurin työllistäjä, sitten lypsykarjatilat ja puutarhatalouteen keskittyneet tilat. Maatilojen lukumäärä on vähentynyt, varsinkin kotieläintilojen, samalla kun tilojen koko on kasvanut ja työn tuottavuus parantunut koneellistumisen ja automaation myötä.

Maatalouden työllisten määrä vähenee edelleen lähitulevaisuudessa, mutta suuren eläkepoistuman vuoksi alalle avautuu uusia työpaikkoja. Maataloudessa työskentelevien keski-ikä on korkea, ja uusia tulijoita tarvittaisiin korvaamaan eläkkeelle siirtyviä yrittäjiä. Lisää työntekijöitä tarvittaisiin etenkin lomitukseen sekä puutarha- ja viheralan työtehtäviin.

Maatalouden työllisyyttä ylläpitää tarve kotimaisen ruoan tuotannolle sekä maaseudun pitäminen elinvoimaisena. Maatilojen tuloista yhä merkittävämpi osa saadaan kuitenkin muusta kuin maataloudesta, esimerkiksi maatilojen monitoimisuudesta, muusta yritystoiminnasta ja urakoinneista. Jälkimmäinen työllistää esimerkiksi kylvötöissä, säilörehunkorjuussa, puinnissa, energiapuun korjuussa ja metsähakkeen tuotannossa.

Maatalousalan kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi Euroopan unionin maatalouspolitiikka, kansalliset päätökset, globaalit markkinat, kansainvälinen hintataso ja maatalouden saamat tuet sekä kotimaisten elintarvikkeiden kysyntä, kauppojen hintakampanjat, Venäjä-pakotteet ja ilmastonmuutoksen vaikutukset säihin. 

Kotimaisten elintarvikkeiden kysyntä vaikuttaa suomalaisten maatalousalan yritysten kannattavuuteen. Kotimaista ruokaa arvostetaan, ja sitä pidetään turvallisena torjunta-aineiden vähäisemmän käytön ja ympäristön puhtauden vuoksi. Elintarvikkeiden alkuperä ja tuotannon eettisyys on kuluttajille yhä tärkeämpää. 

Markkinat ohjaavat maataloutta entistä voimakkaammin. Maataloustuotteiden ja maataloustuotannon tarvitsemien tuotteiden hinnat vaihtelevat, mikä heijastuu myös maatalousalan yritysten kannattavuuteen. Maatalouden tuloista suurin osa tulee tuotteiden myynnistä, mutta EU:n ja kansalliset tuet muodostavat yhä suuremman osan. Kansallisella tuella pyritään varmistamaan tuotantosuuntien toimintaedellytykset maan eri osissa. 

Maatilojen määrä tulee vähenemään edelleen ja keskimääräinen koko kasvaa, jolloin tuotantomäärät pysyvät noin entisellään. Peltopinta-ala ja kotieläinten lukumäärä tilaa kohti on kasvanut. Maatilojen toiminta on yhä monipuolisempaa, ja tuotteita jatkojalostetaan enemmän. Metsätalouden merkitys kasvaa syrjäseuduilla. 

Kasvituotannossa nurmirehun ja erikoiskasvien osuuden kasvaessa leipä- ja rehuviljaa viljellään vähemmän. Monivuotisen maustekasvi kuminan viljely on yleistynyt, koska se tasaa viljelyn riskejä ja on ainakin yhtä kannattavaa kuin viljan viljely. Maitotilojen ja sikatilojen määrä on vähentynyt eniten. 

Luonnonmukaisessa tuotannossa käytetään mahdollisimman vähän uusiutumattomia tuotantopanoksia. Luomutuotteiden kysynnän arvioidaan lisääntyvän. Luomukasvien viljelyssä pellon ravinnetase ja kasvisuojelu turvataan käyttämällä eloperäisiä lannoitteita sekä monivuotista viljelykiertoa. Kotieläintuotannossa huomioidaan eläinten hyvinvointi ja lajikohtaiset käyttäytymistarpeet sekä käytetään luonnonmukaisesti tuotettua rehua. 

Monien maatilojen sivutoimi laajenee metsätaloudesta esimerkiksi maatilamatkailuun ja mökkien vuokraukseen. Maaseutu tarjoaa kotimaisille ja ulkomaisille matkailijoille maalaismaisemaa, luonnonrauhaa ja luonnonantimia. 

Maatalouden hallinnon tehtävät muuttuvat yhä enemmän kehittämis- ja tukipalveluiden suuntaan ja maaseutuyritysneuvontaan. Pohjoisessa maataloudessa tuotantoyksiköiden kehittäminen on luonnonolosuhteiden asettamista haasteista johtuen erityisen tärkeää kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Maatalouden kehittämiseen tarvittavat investoinnit kuten rakennukset ja koneet vaativat rahoitustukea. 

Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa Suomessa viljelyrajojen siirtymistä pohjoiseen, kasvukausien pitenemistä ja satojen paranemista, mutta myöskin tuholaisten, kuivuuden ja kasvitautien yleistymistä. Maatalouden tuotannossa ympäristöön on kiinnitettävä erityistä huomiota yrityskoon kasvaessa. Tuotantomenetelmät eivät saa vahingoittaa ympäristöä ja tuhota ravinnon tuotantomahdollisuuksia tulevilta sukupolvilta.