Opetusala

Opetusalan merkitys yhteiskuntamme hyvinvoinnin, menestyksen ja tulevaisuuden kannalta on suuri. Opetuksen ja kasvatuksen tehtävänä on antaa lapsille ja nuorille valmiuksia toimia muuttuvassa yhteiskunnassa sekä tukea heidän kasvuaan ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä. Opetustyö voidaan jaotella yleissivistävään koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, korkeakoulutukseen ja aikuiskoulutukseen.

Dalen 8

Päiväkodit. Peruskoulujen ala-asteet. Peruskoulujen yläasteet. Lukiot. Aikuislukiot. Ammatilliset oppilaitokset. Ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset. Ammattikorkeakoulut. Yliopistot. Konservatoriot. Kansanopistot. Kansalaisopistot. Työväenopistot. Yksityiset oppilaitokset. Koulutuspalveluja tarjoavat yritykset.

Opettajien koulutusta järjestetään yliopistoissa sekä ammatillisissa opettajakorkeakouluissa. Vaadittava koulutus ja tutkinto riippuvat siitä, millä kouluasteilla, minkä tyyppisissä oppilaitoksissa ja missä virassa työskennellään.

Lastentarhanopettajaksi voi kouluttautua suorittamalla yliopistossa kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon. Erityislastentarhanopettajaksi voi opiskella suorittamalla lastentarhanopettajan tutkinnon sekä sen jälkeen erityisopettajan opinnot (erityispedagogiikka ja erityiskasvatus).

Luokanopettajaksi peruskoulun luokille 1-6 voi kouluttautua suorittamalla kasvatustieteen maisterin tutkinnon pääaineena kasvatustiede tai kasvatuspsykologia.

Aineenopettajaksi peruskouluun tai lukioon voi opiskella suorittamalla ylemmän korkeakoulututkinnon, joka useimmiten sisältää kahden koulussa opetettavan aineen opinnot sekä opettajan pedagogiset opinnot.

Erityisopettajalta vaaditaan erityisopettajan koulutus (erityispedagogiikka ja erityiskasvatus) tai luokanopettajan kelpoisuus ja erityisopettajan opinnot tai ylempi korkeakoulututkinto ja erityisopettajan opinnot.

Erityisluokanopettajalta vaaditaan erityisopettajan koulutus (erityispedagogiikka ja erityiskasvatus) ja ns. monialaiset opinnot tai luokanopettajan kelpoisuus ja erityisopettajan opinnot tai aineenopettajan kelpoisuus, ns. monialaiset opinnot, ja erityisopettajan opinnot.

Ammatillisten opintojen opettajaksi aikovan on suoritettava soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tai soveltuva ammattikorkeakoulututkinto. Sen jälkeen on hankittava vähintään kolmen vuoden työkokemus opetustehtävän sisältöä vastaavissa tehtävissä sekä suoritettava opettajan pedagogiset opinnot.

Yhteisten opintojen opettajaksi ammatillisiin oppilaitoksiin pätevöityy suorittamalla ylemmän korkeakoulututkinnon, johon sisältyy vaadittavan laajuiset opinnot opetettavissa aineissa. Tämän lisäksi on suoritettava opettajan pedagogiset opinnot.

Ammatillisten oppilaitosten erityisopettajaksi valmistutaan suorittamalla ammatillisen koulutuksen erityisopettajan opinnot sen jälkeen kun on ensin suoritettu ammatillisten tai yhteisten opintojen opettajan kelpoisuus.

Oppilaanohjaajaksi peruskouluun tai opinto-ohjaajaksi lukioon valmistutaan suorittamalla kasvatustieteen maisterin tutkinto, johon sisältyy vaadittavat opinto-ohjaajan opinnot tai suorittamalla jokin ylempi korkeakoulututkinto ja opinto-ohjaajan opinnot.

Ammatillisten oppilaitosten opinto-ohjaajilta vaaditaan ammatillisten tai yhteisten opintojen opettajan kelpoisuus sekä vaadittavat opinto-ohjaajan opinnot tai peruskoulun oppilaanohjaajan tai lukion opinto-ohjaajan kelpoisuus.

Ammattikorkeakoulun lehtorilla on oltava soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Yliopettajalta vaaditaan ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen jatkotutkintona suoritettu soveltuva lisensiaatin tai tohtorin tutkinto.

Opettajankoulutus suoritetaan ammatillisissa opettajakorkeakouluissa. Jos tehtäviin kuuluu ammattiopintojen opettaminen, niin lisäksi vaaditaan vähintään kolmen vuoden käytännön työkokemus tutkintoa vastaavissa tehtävissä.

Yliopiston lehtorilta vaaditaan vähintään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Yleensä vaaditaan myös korkeakoulututkinnon jälkeen jatkotutkintona suoritettu soveltuva lisensiaatin tai tohtorin tutkinto opettamassaan aineessa. Yliopistonlehtorilta vaaditaan soveltuva tohtorin tutkinto.

Kaikkien koulutusmuotojen rehtoreilta vaaditaan pääsääntöisesti ylempi korkeakoulututkinto. Rehtorilla tulee olla myös asianomaisen koulutusmuodon opettajan kelpoisuus. Vapaan sivistystyön opettajilta vaaditaan soveltuva korkeakoulututkinto ja opettajan pedagogiset opinnot.

Etsi koulutuksia (opintopolku.fi)⁠

Opetusala työllistää yhteensä noin 100 000 opetusalan ammattilaista, joita ovat esimerkiksi luokanopettajat, aineenopettajat, lehtorit, erityisopettajat, rehtorit, lastentarhanopettajat, opetuksen ja koulutuksen asiantuntijat sekä tutkijat.

Opettajien työpaikat ovat peruskouluissa, lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, aikuiskoulutusta järjestävissä oppilaitoksissa, vapaassa sivistystyössä kansalais- ja työväenopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa sekä varhaiskasvatuksessa päiväkodeissa. Kunnat ja kuntayhtymät ovat suurin työnantaja opetusalalla, mutta opettajia työskentelee myös yksityisellä opetusalalla ja valtiolla.

Opettajat työllistyvät yleisesti ottaen hyvin koulutustaan vastaavaan työhön, mutta työllistyminen riippuu omasta koulutuksesta. Varsinkin lastentarhanopettajien, erityisopettajien, harvinaisempien kielten ja matemaattisten aineiden opettajista on pulaa. Työntekijöiden tarpeessa ja työllisyydessä on alueellisia eroja.

Opetusalalla esiintyy myös työttömyyttä esimerkiksi aikuiskoulutuksessa ja yliopistoissa. Työttömyys vaihtelee kausittain siten, että kesällä ja joulun aikaan on enemmän työttömyyttä. Työllistymisessä vaikeinta on uran alku. Esimerkiksi luokanopettajilla vakinaisen viran tai toimen saaminen voi olla hankalaa. Opetusalalla toimitaan myös määräaikaisuuksissa ja sijaisuuksissa.

Opettajia siirtyy lähivuosina paljon eläkkeelle, mikä luo runsaasti työpaikkoja uusille opettajille. Työllisyyteen vaikuttavat kuitenkin monet tekijät, esimerkiksi pienenevät tuntikehykset, tuntiopettajista säästäminen ja oppilasryhmien koon kasvattaminen. Opettajat ovat kysyttyjä työntekijöitä myös muilla aloilla.

Opetusalan merkitys yhteiskuntamme hyvinvointiin on suuri, ja Suomen menestys ja tulevaisuus nojaavatkin vahvaan koulutukseen ja osaamiseen. Koulutusta pidetään usein ratkaisuna moniin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin, joita ovat esimerkiksi työelämän uudet vaatimukset, syrjäytyminen, tasa-arvo ja kansainvälistyminen. Koulutus on merkittävä tuotantotekijä, mutta sitä ei voida kehittää pelkästään talouden tarpeista käsin. 

Kuntarakenteen uudistumisen myötä kuntien yhteistyö lisääntyy kasvatus- ja koulutuspalvelujen järjestämisessä, ja oppilaitos- ja kouluverkostoa karsitaan. Julkinen talous heikentyy työikäisen väestön vähentyessä ja vanhusväestön osuuden kasvaessa. Tämä synnyttää julkisten menojen leikkauksia ja veronkorotuksia. 

Valtion ja kuntien henkilöstömäärä vähentyy edelleen. Resurssien leikkaaminen ja ryhmäkokojen kasvattaminen heikentävät opettajien mahdollisuuksia tukea ja ohjata oppijoita yksilöllisesti. Yksityinen opetusala jatkaa kasvuaan kaikilla koulutussektoreilla. 

Toimintaympäristöä muuttavat kilpailu osaajista, väestönkehitys ja liikkuvuus sekä globaalit työmarkkinat. Monikulttuurisuus näkyy kouluissa erityisesti maahanmuuttajaoppilaiden määrän kasvuna. Digitaalinen teknologia lisääntyy opetuksessa. Eurooppalaista koulutuspoliittista yhteistyötä vahvistetaan kaikilla koulutusasteilla tavoitteena korkea laatu. 

Koulutuksella on tärkeä rooli tavoiteltaessa talouden vakautta, kestävää kasvua ja työllisyyttä. Varhaiskasvatuksen, koulutuksen, sivistyksen ja kulttuurin asemaa ja toimintaedellytyksiä on siksi vahvistettava. Opetusala on investointi tulevaisuuteen, minkä vuoksi koulutuksen ja kasvatuksen riittävä määrärahataso on turvattava. 

Koulujen tulisi ottaa entistä avoimemmin kantaa kestävän kehityksen puolesta esimerkiksi edistämällä ympäristömyönteisiä asenteita ja vastustamalla tarpeetonta kulutusta. Koulujen tulee myös pyrkiä toimimaan yhteiskunnassa ilmenevien kielteisten muutosten vastavoimana. Opettajien on kasvatusalan asiantuntijoina kyettävä tukemaan lapsia ja nuoria muuttuvassa yhteiskunnassa. Moraalikasvatus on tärkeä osa opettajan työtä. 

Opettajien yhteistyö on lisääntynyt perheiden, yhteisöjen ja muiden nuorten hyvinvointiin liittyvien instituutioiden kanssa. Työkentän laajeneminen kouluista yhteiskuntaan muuttaa opettajien työnkuvaa. Verkostoitumisen avulla työelämä ja oppilaitokset lähestyvät toisiaan. Yhteistyö koulujen kanssa antaa yrityksille mahdollisuuden osallistua koulutuksen kehittämiseen, ja nuoret saavat tietoa työelämästä. 

Hallituskauden tavoitteena on oppimisympäristöjen modernisoiminen, digitalisaation ja uuden pedagogiikan hyödyntäminen oppimisessa, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten ja koulutuksen keskeyttäneiden määrän vähentyminen, koulutuksen ja työelämän välisen vuorovaikutuksen lisääminen, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan laadun ja vaikuttavuuden nostaminen sekä kansainvälisyyden ja koulutusviennin lisääminen.

Päivitetty: