Terveydenhuoltoala

Terveydenhuollon tehtävänä on edistää väestön terveyttä, ennaltaehkäistä sairauksia sekä parantaa ja hoitaa sairaita ihmisiä. Ihmisläheisessä ja vastuullisessa työssä koulutus määrittelee pitkälti työtehtävät ja työnjaon. Julkiset terveyspalvelut jakautuvat perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Yksityiset terveyspalvelut täydentävät julkisen terveydenhuollon palveluja.

Katrin10

Terveyskeskukset. Sairaalat. Lääkärikeskukset. Työterveysasemat. Avoterveydenhuollon yksiköt. Laboratoriot. Kuvantamisyksiköt. Neuvolat. Päiväkodit. Koulut. Lastenkodit. Vanhainkodit. Vanhusten palvelutalot. Kuntoutuslaitokset. Hoitolaitokset. Sosiaalihuollon yksiköt. Puolustusvoimat. Vankeinhoitolaitokset. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Tutkimuslaitokset. Yliopistot. Oppilaitokset. Kuntien hallinto. Valtion hallinto. Järjestöt. Yksityiset alan yritykset.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon. Tutkintonimike on lähihoitaja.

Opinnoissa voi suuntautua asiakaspalveluun ja tietohallintaan, ensihoitoon, kuntoutukseen, lasten ja nuorten hoitoon ja kasvatukseen, mielenterveys- ja päihdetyöhön, sairaanhoitoon ja huolenpitoon, suu- ja hammashoitoon, vammaistyöhön ja vanhustyöhön.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös mm. jalkojenhoidon, kipsausalan, välinehuoltajan ja päihdetyön ammattitutkinnot sekä kipsimestarin, psykiatrisen hoidon, välinehuoltajan ja vanhustyön erikoisammattitutkinnot.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella sosiaali- ja terveysalaa usein eri suuntautumisvaihtoehdoin.

Tutkintonimikkeitä ovat sairaanhoitaja (AMK), terveydenhoitaja (AMK), kätilö (AMK), röntgenhoitaja (AMK), ensihoitaja (AMK), apuvälineteknikko (AMK), bioanalyytikko (AMK), fysioterapeutti (AMK), toimintaterapeutti (AMK), jalkaterapeutti (AMK), kuntoutuksen ohjaaja (AMK), naprapaatti (AMK), optometristi (AMK), osteopaatti (AMK), geronomi (AMK) ja sosionomi (AMK).

Yliopistoissa voi opiskella lääketiedettä. Ylempi korkeakoulututkinto on lääketieteen lisensiaatti.

Yliopistoissa voi opiskella myös terveystieteitä kuten esimerkiksi fysioterapiaa, ravitsemustiedettä, hoitotiedettä ja ergonomiaa. Alempi korkeakoulututkinto on terveystieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on terveystieteiden maisteri.

Yliopistoissa voi opiskella myös esimerkiksi puhetieteitä. Logopediassa voi suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon, filosofian maisteri, joka antaa pätevyyden puheterapeutiksi.

Psykologiaa opiskellen alempi korkeakoulututkinto on psykologian kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri tai psykologian maisteri.

Etsi koulutuksia (opintopolku.fi)

Terveyspalvelut työllistävät yhteensä arviolta yli 190 000 henkilöä. Eniten työllistää julkinen sektori kunnissa ja kuntayhtymissä. Terveyspalvelujen henkilöstöstä noin neljännes työskentelee yksityisellä sektorilla terveyspalveluja tarjoavissa yrityksissä ja järjestöissä.

Terveydenhuoltoalan ammattilaisia työskentelee jonkin verran myös ulkomailla esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin palveluksessa ja kehitysyhteistyössä kirkon järjestöissä.

Alalla työskentelevien kokonaismäärä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Työntekijöiden lukumäärä on kasvanut kaikilla sektoreilla, mutta alan yritykset ovat työllistäneet suhteellisesti koko ajan enemmän. Monet alan ammattilaiset ovat perustaneet oman yrityksen tai toimivat ammatinharjoittajina.

Terveydenhuoltoalan työllisyystilanne on yleisesti ottaen hyvä, ja työntekijöistä on jopa pulaa. Ammattikohtaisia ja alueellisia eroja kuitenkin esiintyy. Alalle ovat tyypillisiä myös lyhytkestoiset sijaisuudet, joita saattaa olla useita peräkkäin. Vastavalmistuneet työllistyvät usein aluksi erilaisiin perhe- tai opintovapaan sijaisuuksiin.

Terveydenhuoltoala tulee työllistämään tulevaisuudessa enemmän johtuen väestön ikääntymisestä, mikä lisää palveluiden kysyntää ja työmääriä. Työntekijöiden tarvetta kasvattaa myös henkilöstön eläköityminen.

Terveydenhuoltoalaan vaikuttavat esimerkiksi palvelutarpeen lisääntyminen väestön ikääntyessä, julkisen sektorin säästöt, terveydenhuoltoalan yritysten tarjonnan lisääntyminen, lääketieteen ja terveydenhuollon teknologian kehitys sekä lähivuosina sosiaali- ja terveydenhuoltoalan uudistus.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä perustuu julkisiin terveydenhuollon palveluihin, joihin jokaisella maassa asuvalla on oikeus perustuslain mukaan. Julkisten terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä vastaavat kunnat tuottamalla ne itse, yhdessä toisen kunnan kanssa tai hankkimalla palvelut yksityiseltä yritykseltä. Yksityisten yritysten rooli terveydenhuollossa on suuri, sillä ne vähentävät julkisen terveydenhuollon jonoja.

Erityisesti väestön vanheneminen lisää palvelujen tarvetta sekä kustannuksia. Terveydenhuollolta vaaditaan yhä enemmän tehokkuutta, ja palveluja joudutaan kohdentamaan.

Terveydenhuolto on Suomessa laadukasta ja kustannustehokasta ja hyvin saatavilla. Ongelmina pidetään asiakkaiden epätasa-arvoisuutta sekä asiakaslähtöisyyden, koordinaation ja kannustimien puutetta sekä kustannusten ja laadun läpinäkyvyyden puutetta.

Julkiseen terveydenhuoltoon kuuluvat terveyskeskukset toimivat verorahoituksella, ja asiakkaiden potilasmaksujen merkitys on varsin vähäinen. Yksityisen terveydenhuollon hoitojen kustannukset potilas maksaa itse saaden usein Kelan sairausvakuutuskorvauksia.

Painopisteenä on terveyden ja toimintakyvyn tukeminen, sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ennaltaehkäisy sekä hyvinvoinnin aktiivinen edistäminen. Avopuolen palvelujen kehittäminen on yhtenä painoalueena. Omahoito lisääntyy edelleen.

Lääketieteen ja terveysteknologian nopean kehittymisen vuoksi ammattitaitoa ja osaamista on kehitettävä. Digitalisaatio etenee, datan määrä kasvaa, älykkäitä tietojärjestelmiä otetaan käyttöön ja virtuaaliympäristöjä hyödynnetään esimerkiksi neuvontaan. Tietojärjestelmien on täytettävä tietoturvan, tietosuojan, toiminnallisuuden ja yhteensopivuuden vaatimukset, kun käsitellään asiakas- ja potilastietoja.

Terveydenhuoltopolitiikassa Suomen Lääkäriliiton keskeisiä tavoitteita ovat potilaiden valinnanvapauden ja potilaslähtöisyyden lisääminen, terveyspalvelujen järjestämisvastuun keskittyminen vahvemmille organisaatioille, lähipalvelujen turvaaminen ja palvelujen saatavuuden parantaminen ja julkisten terveyspalvelujen tuotannon monipuolistaminen.

Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata kaikille yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Uudistus kohdistuu myös hallintoon. Tavoitteena on kustannustehokkaampi ja vaikuttavampi toiminta.

Päivitetty: