Kaivostyöntekijä

Haastattelut Julkaistu

"Tulevaisuus näyttää positiiviselta. Poravaunujen automatisointia on kokeiltu, ja se on minusta hyvä asia, sillä robottien avulla vaarallisista työvaiheista saadaan turvallisempia. Uskon, että tällä alalla riittää töitä, sillä teollisuuden käyttöön tarvitaan myös jatkossa esimerkiksi kultaa, hopeaa ja kuparia."

Kaivostyöntekijä Mika Kummunmäki
  • Mika Kummunmäki 
  • Kaivostyöntekijänä Tapojärvi Oy:ssä. 
  • Suorittanut maanrakennus- ja louhinta-alan koulutuksen Pohjois-Karjalan aikuisopistossa. 
  • Työkokemusta alalta 10 vuotta. 

Kerro lyhyesti, mitä teet työksesi. 

Teen panostukseen liittyviä töitä kaivoksella, kuten reikien porausta räjähteille ja räjähteiden asentamista. Poraustyötä teen yksin, ja panostamisessa työskentelen työparin kanssa. Lisäksi avustan muita panostajia ja räjäyttäjiä kaivoksella tarpeen mukaan, kuten kuljetan työvälineitä ja valvon, että räjäytysalue tyhjennetään työntekijöistä. Kesäkaudella tehtäviini kuuluu myös veden pumppaus ja poistaminen porauspaikalta, jos alueelle on kertynyt vettä. 

Miten olet päätynyt valitsemaasi ammattiin? 

Olin Libanonissa rauhanturvaajana vuosina 2012–2013, joiden aikana aloin miettiä tulevaisuuden ammattiani. Luin paikallislehdestä, että Outokummussa alkaa louhinta-alan aikuiskoulutus. Hain koulutukseen, ja tulin valituksi. Pääsin työharjoitteluun lähiseudulla sijaitsevaan Polvijärven kaivokseen, josta sain työpaikan heti sen jälkeen, kun olin suorittanut koulutuksen.  

Kuvaile tyypillistä työpäivääsi tai työviikkoasi. 

Viikko alkaa sillä, että työnjohtaja lähettää minulle työlistan, johon on merkitty suunniteltu työjärjestys. Suunnitelma voi muuttua nopeasti, jos jokin työväline menee rikki tai kaivoksen muu työjärjestys vaihtuu.  

Kun teemme työparin kanssa rikkopanostustyötä, toinen meistä poraa reikiä valmiiksi, ja toinen seuraa perässä asettaen nallit paikalleen. Louhoskentällä reikiä voi tarvita yhdelle suurelle alueelle useita satoja, ja sellaisen määrän panostamiseen ja nallitukseen menee useita työpäiviä. 

Teen mielelläni erilaisia työtehtäviä, vaikka se vaatisikin uusien asioiden opettelua.  

Millaisessa työympäristössä tai millaisina työaikoina työskentelet? 

Työskentelen ulkona, joten täytyy pukeutua sään mukaisesti. Poraustyöstä syntyy melua, ja kesäaikana kallion poraamisesta tulee pölyä. Käytän poraustöissä kuulosuojaimia, ja jos työskentelen louhoksen reunalla, käytän myös turvavaljaita.  

Työviikkoni on aina saman mittainen. Se alkaa tiistaina ja kestää seuraavaan maanantaihin. Aloitan työt tiistaiaamuna kello kuusi, ja teen töitä kuuteen asti illalla eli työvuoroni kestää 12 tuntia. Työskentelen 80 tuntia viikossa, minkä jälkeen minulla on viikon vapaa.   

Millaista osaamista tai ominaisuuksia ammatissa vaaditaan? 

Kaivostyö on fyysisesti raskasta, joten on tärkeää olla hyvässä kunnossa. Esimerkiksi räjähdelaatikko painaa 20–25 kiloa, ja yksi iso kruunu eli poranterä voi painaa yli 10 kiloa. 

Työturvallisuuteen on kiinnitettävä paljon huomiota. Räjähteiden kanssa on oltava huolellinen ja rauhallinen, ja niitä käsitellessä täytyy tietää, mitä tekee. Panostamiseen ja räjähteiden käsittelyyn on erilaisia kursseja, kuten tulityökurssi tai ylipanostajan kurssi. Myös kaivostunnelissa on oltava valppaana, sillä kalliosta voi pudota kiviä tai se voi sortua.  

Mikä on parasta ammatissasi? 

Parasta on työtehtävien monipuolisuus ja se, että työnantaja antaa minulle mahdollisuuden opetella uusia asioita. Uskon, että se on eduksi myös työnantajalle. 

Mitkä ovat ammatin varjopuolia tai mikä tuntuu haastavalta? 

On raskasta olla töissä 80 tuntia joka toinen viikko. Tämänkaltaiseen elämänrytmiin on vaikea sovittaa parisuhdetta. 

Mitä kertoisit henkilölle, joka harkitsee kaivostyöntekijän ammattia? 

Jos tämän esittelyn perusteella työ kiinnostaa, suosittelen tätä ammattia. Opintojen avulla pääsee kaivosalalle töihin, minkä jälkeen töissä voi kouluttautua lisää ja opetella uusia työtehtäviä.  

Millaisena näet ammattisi tulevaisuuden? 

Tulevaisuus näyttää positiiviselta. Poravaunujen automatisointia on kokeiltu, ja se on minusta hyvä asia, sillä robottien avulla vaarallisista työvaiheista saadaan turvallisempia. Uskon, että tällä alalla riittää töitä, sillä teollisuuden käyttöön tarvitaan myös jatkossa esimerkiksi kultaa, hopeaa ja kuparia. Nykyään louhintaa täytyy suunnitella yhdessä ympäristönsuojelun asiantuntijoiden kanssa, ja siinä pitää ottaa huomioon molempien osapuolien näkökulmat.   

Kuva: Ilona Savitie

Lisää haastatteluita

Jaa artikkeli