Vieraskynä: Digitaidot ovat tärkeitä työelämä- ja kansalaistaitoja

Kuvalähde Helsingin kaupungin aineistopankki, Kimmo Brandt

Osaatko uida, tarkistaa palovaroittimen patterin, välttää myrkkysieniä, kierrättää? Näitä ja monia muita kutsutaan joskus kansalaistaidoiksi. Asioiden hoituminen, arjen sujuminen ja jopa hengen säilyminen voi riippua niistä. Vaan toimintaympäristöt ja tarvittavat taidot muuttuvat nopeasti. Miten uusien teknologioiden hyödyntäminen tulee osaksi omaa osaamista ja arkea? Milloin uusi ja erikoinen muuttui tavalliseksi? Miten aluksi haastava asia voikin olla arjen helpottaja? Miten digitaidoista tuli kansalaistaitoja ja ovatko ne sitä sinulle?

Kun on kyse kansalaisten digiosaamisen vahvistamisesta, ei liene yllätys, että Helsingissä näitä kysymyksiä on ratkottu jo pitkään. Pääkaupunkiseudulla on taipumus kerätä sisäänsä teknologista osaamista, liiketoimintaa ja myös alueelleen suuren joukon asukkaita. Asukkaat taas tarkoittavat palvelutarpeita. Tarvitaan myös tietoteknistä opastusta, digitukea. Eri muodoissa tätä palvelua on tarjottu Helsingissä jo vuodesta 1994 alkaen.

Digituen tarvetta on kyseenalaistettu useasti

Yllätys voi olla se, että kansalaisten digituen tarve on kyseenalaistettu useasti vuosien varrella. Meille, jotka työskentelemme vahvistaaksemme kaupunkilaisten tieto- ja viestintäteknisiä taitoja, asiassa ei ole ollut mitään epäselvää.  Arjen toimintaan vaikuttava teknologia muuttuu ja kehittyy, samoin sen käyttöön liittyvän tuen tarve. Vielä vuosina 2002–2010 kaivattiin myös laitteita, joilla nettiin ja palveluiden äärelle saattoi päästä maksutta. Myös avoimet wlan-verkot olivat kysyttyjä.

Vuonna 2012 STT uutisoi, ettei kai­kil­la työ­ikäi­sil­lä ole riit­tä­viä tie­to­tek­ni­siä tai­to­ja. Useat lehdet, näiden joukossa Helsingin Sanomat ja Savon Sanomat, kirjoittivat aiheesta. Tehokas netin käyttö on jo ajokorttia tärkeämpi taito, otsikoi Hesari ja haastatteli sekä digineuvonnan asiakkaita että aihetta tuntevaa tutkijaa.

Vuosien 2012 ja 2013 vaihteessa esiin noussut uutisointi oli tervetullutta, koska juuri tuolloin oli käynnissä keskustelu siitä, onko digineuvonnan tarve jo menneen talven lumia: jotain, mitä tarvittiin aikansa, mutta ei enää. Onko digisyrjäytyminen jo torjuttu? Kun laitteet ja ohjelmistot muuttuvat edullisemmiksi ja ovat yhä useampien saatavilla, ehkä osaaminen tulee siinä samalla. Voisiko kulttuurinen viive – aika, jossa uusi asia tulee aidosti osaksi omaa elämää – olla nyt merkittävästi lyhyempi kuin aiemmin?

Nyt vuonna 2020 nämä pohdinnat tuntuvat etäisiltä. Valtiovarainministeriön toteuttama AUTA-hanke nosti kansalaisten opastuksen ja neuvonnan digiasioissa laajemman joukon tietoisuuteen, otti käyttöön digituki-termin ja määritteli sille sisällön. Tämän digituen kehittämistä koordinoi koko Suomen alueella kuluvan vuoden alusta asti toiminut Digi- ja väestötietovirasto (DVV). DVV ohjaa 14 maakunnan alueella käynnissä olevaa työtä, jolla digitukea kehitetään eri alueilla. ”Digitaidot ovat uusi kansalaistaito” on DVV:n digitukitiimin johtoajatus tälle vuodelle.

Käyttöönoton ketteryys ei takaa ongelmatonta käyttöä

On tietysti totta, että adaptaatio uusiin teknologioihin käy nopeammin kuin sata vuotta sitten. Kun puhelimella kesti 75 vuotta ja radiolla 38 vuotta saada 50 miljoonaa käyttäjää, Twitter ylsi samaan vain 9 kuukaudessa ja Pokemon Go -peli 9 päivässä. Kulttuurinen viive on varmasti lyhentynyt jostain näkökulmasta.

Ne yhteiskunnalliset lähtökohdat, joista radion tai television käyttäjät ponnistivat vuosikymmeniä sitten, eivät vertaudu suoraan mobiililaitteen käyttäjän mahdollisuuksiin ottaa valikoimaansa uusia sosiaalisen median ilmentymiä. Ketteryys uusien sovellusten käyttöönotossa ei myöskään takaa niiden ongelmatonta käyttöä: älypuhelimien käytön opastus on noussut viime vuonna monien digitukea järjestävien tahojen yleisimmäksi opastusaiheeksi.

Digitaidot tekevät arjesta sujuvampaa

Siinä missä kymmenen vuotta sitten digiosaamista ja kansalaisten digitaitoja koskevat uutiset olivat harvinaisia ja siksi sitäkin ilahduttavampia keskustelunavauksia, viimeisen vuoden aikana asiasta on uutisoitu runsaasti. On rohkaisevaa nähdä, että digiosaamisen merkitys työelämätaitona ja kansalaistaitona on ymmärretty. Yksi Sanna Marinin hallituksen digitalisaation edistämisohjelman päätuotoksista on se, että vuoteen 2023 mennessä digituen toimintamalli on käytössä koko maassa ja digitukea kehitetään palvelemaan myös elinkeinotoiminnan harjoittajia. Voidaan väittää, että digituen tarve otetaan tänä päivänä tosissaan.

Jos et osaa uida, voit totta kai varoa vettä. Tuntemattoman sienen syöminen ei myöskään ole viisasta. Mutta kun opit uimaan ja tunnistamaan syötävät sienet myrkyllisistä, elämästä tulee helpompaa, hauskempaa ja turvallisempaa. Kansalaistaidot tekevät arjesta sujuvampaa ja miellyttävämpää. Juuri siitä on kyse myös digitaidoissa. Me kaikki voimme oppia lisää eikä toisiin vertaaminen ole tarpeen. Elinikäinen oppiminen ja sen osana myös digitaitojen kartuttaminen – kukin omassa tahdissaan – on kaiken ponnistelun arvoista!

Jani Suonperä

erityisasiantuntija, Helsingin kaupunkikonserni, Kaapelin Mediakeskus Oy

Kirjoittaja työskentelee vuoden 2020 loppuun Digi- ja väestötietovirastossa

Helsingin kaupungin digineuvojille kerrotaan sähköisistä työelämäpalveluista joulukuussa 2019; Kuvalähde: Kaapelitehdas