Meille, joille headhunterit eivät soita
Törmäsin LinkedInissä äskettäin keskusteluun, jossa ihmeteltiin, mihin työnvälitysalustoja ja työpaikkojen ilmoittamista enää tarvitaan, kun työpaikat täytetään jo nyt suorahaulla, joko omien kontaktien tai headhunterin avulla. Toinen LinkedIn-keskustelu, jota jäin lukemaan, koski sitä, mikä firma tarjoaa työpaikkahaastatteluun tulevalla parhaimmat lahjat. Ainakin firman logolla varustetut kahvimukit, hupparit ja lippikset tuntuivat olevan arkipäivää.
Tämä on tiettyjen, kovassa nosteessa olevien alojen LinkedIn-todellisuus. Sillä ei kuitenkaan ole hirveästi tekemistä sen kanssa, mitä on keskivertoihmisen todellisuus. Aika monella alalla on tälläkin hetkellä tilanne, jossa paljon osaajia on työttöminä ja yhteenkin avoimeen työpaikkaan voi tulla satoja hakemuksia. Silloin tarvitaan työnvälitysalustoja — ja mieluiten sellaisia, jotka parantavat ihmisten valmiuksia siirtyä uusiin töihin.
Millaista on työskennellä irtisanomisten keskellä?
Itse olen tehnyt melko tyypillisen työuran erilaisissa viestinnän ammateissa. Viestinnän ammateissa on tapahtunut 2000-luvulla murros, jota tarkastelemalla on helppo konkretisoida, mitä mahdollisuuksia Työmarkkinatori pitää sisällään.
Mennessäni ensimmäistä kertaa harjoittelijaksi sanomalehteen vuonna 1996 toimittajien työttömyysprosentti oli olematon. Kaikissa ennusteissa kerrottiin, miten suurten ikäluokkien eläköityessä toimittajista tulee valtava pula. Mediatalot vaativat kilvan toimittajakoulutuksen lisäämistä. Ja kyllähän sitä lisättiinkin — vuosituhannen vaihteeseen mennessä lähes jokaiseen kyläopistoon oli saatu oma medialinja.
2000-luvun alkuvuosina huomattiin, ettei media-alan työvoimapulaa tullut. Samaan aikaan alkoi sosiaalisen median nousu ja perinteinen media sai huomata lukijoiden, katselijoiden ja ilmoittajien kaikkoavan. Vuonna 2009 alalla alkoivat ensimmäiset isot yt:t ja väenvähennyskierteelle ei näy loppua vieläkään.
Vaikka iso osa entisistä toimittajista tai alaa opiskelleista on työllistynyt organisaatioviestintään tai kokonaan muille aloille, niin moni jäi pitkäaikaisesti ilman työtä. Vanhimmat laitettiin eläkeputkeen, osa sairastui. Sitkeimmät roikkuvat yhä lyhyissä työsuhteissa tai tekevät töitä freelancer-yrittäjänä tienaten joitakin kymppejä päivässä.
Miten Työmarkkinatori olisi voinut auttaa?
Nyt tehtävän Työmarkkinatorin luominen ei olisi ollut teknisesti mahdollista aiemmin, mutta tehdäänpä ajatusleikki: Mitä jos Työmarkkinatori olisi ollut olemassa jo 15 vuotta sitten? Miten Työmarkkinatori olisi voinut auttaa viestijöitä tai toimittajan työstä haaveilleita?
Työmarkkinatori olisi ehkä osannut varoittaa murroksesta hieman aiemmin. Tekoäly olisi pistänyt merkille alan tolkuttomattomat koulutuspaikkamäärät, hiljaa kasvuun lähteneen työttömyyden, ehkä jopa alakohtaiset tunnuslukujen heikentymisen. Tekoäly olisi varmasti tulkinnut ne armottomammin kuin media-ala, joka uskotteli itselleen viimeiseen asti, että ei tässä ole mitään hätää.
Käytännössä Työmarkkinatori olisi voinut varoittaa ammatissa työskenteleviä toimittajia siitä, että alan työpaikat ovat vaarassa ja työttömyys lisääntymässä. Työmarkkinatori olisi ehkä osannut suosittaa sellaisen osaamisen hankkimista, joka auttaisi työllistymään ammatteihin, joiden tulevaisuus näyttää hyvältä.
Vastaavasti Työmarkkinatori olisi voinut varoittaa koulutuspaikkoja valitsevaa nuorta, että media-alan työllisyystilanne ei näytä lupaavalta. Ehkä joku koulukin olisi ymmärtänyt lopettaa media-alan linjansa hieman aiemmin.
Sopisiko osaamiseni aivan eri alan työhön?
Tosiasia lienee se, että suurimmalle osalle ihmisistä headhunter ei ole koskaan soittanut eikä tule koskaan soittamaankaan. Eikä työhaastattelusta saa matkaan mukia tai hupparia.
Suurin osa ihmisistä on tilanteessa, jossa heidän on oltava itse aloitteellisia, jos haluavat saada uuden työpaikan. Se tarkoittaa tällä hetkellä useiden työnhakualustojen seuraamista ja piilotyöpaikkojen etsimistä. Suurin vaikeus monelle kuitenkin on se, että työnhakualustoilla pitää yleensä valita ala, jonka työpaikoista on kiinnostunut. Tämä johtaa helposti siihen, että moni mielenkiintoinen ja kyseiselle ihmiselle sopiva työpaikka menee ohitse.
Työmarkkinatorin hienous piilee siinä, että etsiessään sen avulla töitä, työpaikkoja ei tarvitse rajata ammattialojen mukaan. Kun on täyttänyt oman profiilinsa ja merkannut sinne osaamisensa, saa ehdotukset omaan osaamiseen parhaiten soveltuvista työpaikoista. Aluksi voi tuntua, että listassa on outoja työtehtäviä, mutta kun avaa työpaikkailmoituksen ja katsoo mitä osaamista työssä halutaan, niin ymmärtää miksi Työmarkkinatori ehdottaa paikkaa. Ehkä tästä voi saada kimmokkeen hakea työhön, joka ei muutoin olisi tullut mieleenkään.
Kunhan saamme Työmarkkinatorin valmiimmaksi, niin siitä tulee hyvä työkalu jokaiselle uutta työpaikkaa etsivälle. Nyt julki oleva Työmarkkinatorin Hakupalvelun testiversio tarjoaa vasta kalpean aavistuksen siitä mitä on tulossa.
Ville Pyylampi
viestintäasiantuntija, KEHA-keskus / Työmarkkinatori