Mikä muuttui, kun korona pisti meidät kehittämään Työmarkkinatoria kotosalla?

Blogi

”Oota mä laitan lapsille videon pyörimään ja tuun sitten takaisin palaveriin.” Tällaisia uusia lauseita on alkanut kuulua, kun koronavirus ja sen tuomat poikkeusolot ovat nyt kaikkien puheissa ja ajatuksissa.

TMT-blogi-Kokkola-Henriikka.jpeg

Iso osa työpaikoista on vaihtanut etätyömoodiin, välttelemme fyysistä kanssakäymistä ja kokoontumista ja koululaiset viettävät päivät opiskellen kotona enemmän ja vähemmän virtuaalisesti. Miten tämä poikkeuksellinen tilanne sitten näkyy Työmarkkinatorin kehityksessä?

Ainakin omana kokemuksenani on, että hyvin vähän tähän mennessä. Työstämme Työmarkkinatoria normaaliarjessakin monipaikkaisesti ja monitoimittaja-mallilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että istumme fyysisesti kukin eri puolilla Suomea – työkavereitani löytyy nytkin Lahdesta, Helsingistä, Tampereelta, Jyväskylästä, Hämeenlinnasta, Turusta ja muutamalta muultakin paikkakunnalla.

Lisäksi työkavereitani on Työmarkkinatoria kehittävän KEHA-keskuksen eri yksiköistä sekä useammalta alihankkijalta ja toimittajalta. Paikkakunnasta ja palkanmaksajasta huolimatta teemme yhdessä töitä, yhtenä tiiminä, yhteisen tavoitteen eteen.

Myös asiakkaat, yhteistyökumppanit ja muut sidosryhmät saavat etänäkin äänensä Työmarkkinatorin kehityksessä kuuluviin. Käymme yhteistä keskustelua kehitystyön suunnasta, pienissä ja isommissa asioissa, nyt pääasiassa verkkoinfojen, yhteisen verkkotyötilan ja ihan perinteisen puhelimenkin avulla. Kommentoinnissa olikin juuri työpaikkailmoitusten tuleva ulkoasu ja tähän saadaankin käyttäjien kommentteja ja huomioita hyvin mukaan kevään aikana.

Poikkeustilanteessa yhteisöllisyys tuntuu jopa kasvavan

Työviikkomme koostuvat normaalistikin useista virtuaalipalavereista ja itsenäisestä työskentelystä koneen äärellä, sekä etänä että toimistolla. Niinpä siirtyminen kokonaan etätyöhön ei monillekaan meistä ollut kovinkaan suuri muutos ja hommat ovat jatkuneet pitkälti samoilla arjen rutiineilla. Toki positiivisena huomiona nyt poikkeustilanteessa on ollut se, että yhteisöllisyys on jopa tuntunut hieman kasvavan. Muutaman sadan kilometrin päässä sijaitseva työkaveri on ihan siinä vieressä, kyselemässä kuulumisia aamukahvin lomassa.

Poikkeustila ja vetäytyminen omissa oloissa työskentelyyn näkyy Työmarkkinatorin kehityksessä eniten siinä, että emme harmillisesti pääse suunnittelemaan yhteistä tekemistämme kasvotusten, kuten on ollut tapana. Kymmenen viikon välein olemme tavanneet, keskustelleet kasvotusten ja sopineet, millaisin tavoittein Työmarkkinatoria edistetään eteenpäin – mitä hyötyjä pääsemme käyttäjille seuraavaksi julkaisemaan. Nytkin pääsemme toki yhteistä suunnittelupäivää viettämään, mutta virtuaalisesti, toivottavasti silti yhtä innostavassa ilmapiirissä.  

Kotikoululainen kurkistaa tulevaisuuden työelämään

Toki poikkeustila on tuonut työskentelyymme myös hidasteita: välillä verkot kuormittuvat liikaa ja yhteydet saattavat pätkiä, kotona opiskelevat koululaiset vievät huomiota ja päivän aikataulutus ei enää olekaan yhtä sujuvaa kuin aiemmin.

Työporukalla jaamme myös ne etätyöpäivän ilot ja harmit – aina enemmän ja vähemmän ilahduttavasti elämöivistä koululaisista kuorsaaviin toimistokoiriin ja kyselemme toisiltamme niitä ergonomia- ja taukojumppavinkkejä. Yleisin jumppa taitaa tosin olla ylösnouseminen työpisteeltä jääkaapille ja takaisin. Koetamme yhdessä myös jakaa parhaat ideat siihen, kuinka perheissä yhdistetään useamman etätyöläisen työskentelyä ja koululaisten huoltoa, hermoja menettämättä. Tärkeää on, että ymmärrämme toistemme arkea ja sen haasteita.

Positiivisina kommentteina on työkaverilta kuultuna myös tilanne, jossa koululainen pohti, että hänhän tekee samoilla työkaluilla ja samalla tavalla hommia kuin vieressä istuva iskäkin. Ehkäpä tilanne auttaakin eniten juuri tulevaisuuden työntekijöitä ymmärtämään, millaista se tuleva työelämä ehkäpä voi ollakaan.

Henriikka Kokkola

kehittämisasiantuntija, KEHA-keskus / Työmarkkinatori