Luovat ratkaisut toimivat niin töissä kuin vapaa-ajallakin

Blogi

Meri ja kunnon talvi. Ne olivat kaksi tärkeintä asiaa, joiden äärelle raumalainen Joni Saarinen halusi muuttaa lukion jälkeen. Merellisissä maisemissa hän oli viihtynyt koko ikänsä, ja kotikaupungin jatkuvasti mustemmiksi muuttuneet talvet saivat haaveilemaan vuosi vuodelta innokkaammin lumisemmista kulmista.

heroICT.jpg

Vain parhaita puolia etusivulle

Kaipuu lumen, jään ja kylmyyden keskelle oli kytenyt Jonin mielessä jo pitkään. Viitteitä tästä oli selvästi aistittavissa esimerkiksi silloin, kun hän päätti hetken mielijohteesta lähteä kavereineen uimareissulle Jäämerelle. Lukio oli juuri päättynyt, armeija pian alkamassa ja matkakuumekin vähän poltteli takaraivossa. 

”Ulkomaille ei silloisella budjetillamme ollut asiaa, joten tuumasin, että eiköhän, pojat, lähdetä uimaan Norjaan! Sitä reissua on kyllä monet kerrat lämmöllä muisteltu”, Joni kertoo.

Lämmölläpä hyvinkin. Vaikka uimareissulle lähdettiin kunnianhimoisesti porukalla, perillä vesi oli niin tolkuttoman kylmää, että lopulta vain Joni osoitti aitoa talvi-ihmisen henkeä uskaltautumalla aaltoihin. Kyllähän sovitut hommat on hoidettava vaikka hampaat kalisten!

Tilanne muuttui astetta jännittävämmäksi, kun retkikunnan auto päätti paluumatkalle lähdettäessä jättää käynnistymättä ja litimärän uimasankarin olo alkoi muuttua vähitellen vilpoisasta huolestuttavan lämpimäksi. Hypotermialta pelasti sauna hotellilla Kilpisjärvellä. 

”Eikä tullut edes flunssa”, Joni huomauttaa.

Reissun kanssa samoihin aikoihin hänen piti päättää, minne hakisi opiskelemaan. Oulu jäi mieleen tämän matkan varrelta.

Erilaista urapolkua unelmatyöhön

Kun Joni sitten muutti syksyllä 2010 Raumalta Ouluun opiskelemaan, kulttuurishokki ei päässyt iskemään. 

”Minä taisin olla murteineni isompi kulttuurishokki oululaisille kuin Oulu minulle. Oulun murre kuulosti korvaani piristävän erilaiselta ja hauskalta, vaikka alkuun vähän ihmettelin, miksi ihmiset häpeilevät täällä niin kauheasti. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että kehtaaminen tarkoittaa täällä jaksamista”, Joni muistelee.

Nykyään Bittiumilla projektin- ja prosessinhallinnan manageritehtäviä työkseen hoitava Joni ei suinkaan tullut Oulun yliopistoon lukemaan mitään teknistä alaa vaan biologiaa. Kuinka biologi sitten päätyi isoon insinööritaloon töihin?

”Valmistuin laman keskelle huonoon työtilanteeseen, joten oli otettava luovat keinot käyttöön. Menin johtamiskurssille, jonka harjoittelujaksolle oli hankittava paikka itse. Kävelin sitten Oulun Teknologiakylään ja aloin lueskella kylteistä, mitä firmoja sieltä löytyy”, hän muistelee.

Toimialojen ja firmojen talouslukujen tutkailun jälkeen Bittium nousi kiinnostavimmaksi vaihtoehdoksi. Kasvava, globaaleilla markkinoilla toimiva yritys, menevältä ja luovalta kuulostava brändi sekä firman tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet vaikuttivat houkuttelevilta.

”Ajattelin, että jos vain pääsen haastatteluun ja saan jalkaa oven väliin, hoidan kyllä itseni sitten sisälle asti. Onneksi kutsu haastatteluun tuli ja sain näytön paikan. Haastattelun lopuksi minulta kysyttiin, milloin voin aloittaa. Minä kysyin takaisin, onko huomenna jo liian myöhään. Ehkä se kannatti, sillä sain paikan ja samalla tiellä olen edelleen. Vähän erilaisesta koulutuksestani ja kokemuksestani huolimatta – tai juuri sen ansiosta – olen pärjännyt täällä hyvin.”

Bittium-uransa Joni aloitti laatuosastolla ympäristöasioihin liittyvissä tehtävissä. Kun miehen osaaminen tuli talossa tutuksi, myös tehtävät monipuolistuivat.

”Olen sotkeutunut täällä hyvin monenlaiseen tekemiseen ja tuonut hieman erilaista näkökulmaa asioihin. Kun firma on tarpeeksi iso, sillä alkaa olla tarvetta tällaisille ajattelumallien rasvaajille ja öljyäjille”, Joni tuumaa.

Mukautumis- ja soveltamiskyvystä, isojen kokonaisuuksien hallinnasta ja luovasta ajattelusta onkin Jonille paljon etua työssä, jossa hänen tehtävänsä on pitää projektien langat käsissään ja rattaat pyörimässä. Teknisten yksityiskohtien tarkkaan viilaamiseen on tiimissä omat asiantuntijansa. Myös ihmistuntemus ja ongelmanratkaisukyky ovat hänen työssään isossa roolissa. 

Bittiumilla Joni arvostaa hyvää yhteishenkeä ja sitä, että työntekijöitä haastetaan hyvällä tavalla jatkuvasti kehittämään itseään.

Kaikkea kannattaa kokeilla

Itsensä kehittäminen on Jonille rakas harrastus myös vapaa-ajalla. Oulussa hän on ehtinyt kokeilla kaikkea mahdollista korealaisesta kahden käden miekkailusta astangajoogaan ja laivurikurssiin. 

”15-vuotiaasta asti olen miettinyt, että haluaisin käydä suorittamassa tuon lupakirjan. Kun kyllästyin olemaan maakrapuna, menin Oulu-opiston saaristolaivurikurssille. Metsästyskorttikin tuli aikoinaan hankittua, vaikken ole käynyt päivääkään metsällä. Potentiaalisia kykyjä ja taitoja on kuitenkin aina mukava kerätä. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin niitä sattuu tarvitsemaan”, Joni naurahtaa.

Yksi talvesta nauttivan Jonin lempiharrastuksista on lumikenkävaellus. Senkin pariin hän päätyi hieman vahingossa.

”Ensimmäisenä tai toisena talvenani Oulussa oli oikein hanget korkeat nietokset, ja satuin silloin törmäämään kaupassa kunnon lumikenkiin. Hiihtääkin olisi toki voinut, mutta hiihtovälineet olivat opiskelijabudjettiin turhan kalliita. Lumikengät sai halvemmalla.”

Lumikenkävaelluksessa Jonia viehättävät vapaat reitit ja upeat talviset maisemat. Oulun alueen vaelluspaikat ovat tulleet hänelle vuosien kuluessa tutuiksi erityisesti Hailuodon ja Rokuan kulmilla. Nämä suosikkimaisemat kutsuvat häntä usein myös kesäisin, silloin vain vähän kevyemmällä varustuksella.

Oulua ja Pohjois-Pohjanmaata hän suosittelisi asuinpaikaksi oikeastaan kaikille. 
”Rehellisesti sanottuna suosittelisin täällä asumista ihan kenelle vain, täällä kun on ja voi tehdä kaikkea. Tai hetkinen, jos oikein ison metropolin sykkeeseen kaipailee, niin silloin Oulu ei ole oikea paikka. Hong Kong ja Tokio ovat sitten asia erikseen!”