Ei mikään vanhoihin kaavoihin kangistuja

Blogg

”Tarvitsen tilaa ja ilmaa ympärilleni, mutkaisia teitä ja väliin näkyvyyttä horisonttiin asti”, Maarit kertoo. Ja tästä kaikesta hän nauttiikin täysin siemauksin moottoripyöränsä selässä. Haapavedelle toissa vuonna töiden perässä muuttanut Maarit työskentelee aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajana. Työ on monipuolista, eikä yksikään päivä toista edellisen vanhaa kaavaa.

Maarit3.jpg

Maarit on kotoisin Koillismaalta ja työskennellyt aikaisemmin liki 30 vuotta yrittäjänä asiakaspalvelualalla. 19-vuotiaana aloitettu ura oli jätettävä taakse terveyssyistä, ja seuraavalle vaiheelle työelämässä oli mietittävä uusi suunta.

”Minusta tuntui, että intoa ja annettavaa oli vielä kovasti jäljellä, joten en halunnut jäädä vain kotiin pyörittelemään peukaloitani. Käytyäni ammatinvalintapsykologilla varmistuin siitä, että haluan ehdottomasti jatkaa työskentelyä ihmisten kanssa.”

Uuteen ammattiinsa sosionomiksi Maarit valmistui keväällä 2018. Aluksi työnhaku yli viisikymppisenä hieman mietitytti, koska nuoria alalle valmistuneita oli paljon. Uskoa tulevaan toi kuitenkin tieto siitä, että pitkä elämänkokemuskin on valttia ja eduksi tulevien asiakkaiden auttamistyössä.

Ja pian tärppäsi. Ensin löytyi koulusosionomin paikka, ja työ perhekodissakin olisi ollut mahdollinen. Nykyisen virkansa hän sai Haapavedeltä viime syksynä. Mukaan uuden paikkakunnan arkeen uskaltautui myös miesystävä.

Haapavesi on kohdellut tulokkaita hyvin, ja maalta muuttaneelle Maaritille kaupunki tuntui heti kotoisalta. Kaupat ovat lähellä ja kaikki tarpeellinen ihan vieressä. Tarvittaessa suurempiin ympyröihin Ylivieskaan on puolen tunnin matka, ja Ouluun pääsee vain reilussa tunnissa. Helsingissäkin on mukava piipahtaa välillä, mutta kaikkein parasta on palata kotiin.

”Työ ja koti, nehän ne ovat tärkeimpiä. Lapseni ja lapsenlapseni asuvat suunnilleen yhtä etäällä minusta, osa pohjoisen suuntaan ja osa etelään. Siinä mielessä on ihan kätevää asua täällä, vähän kuin puolivälissä.”

Maarit hankki omakotitalon Haapavedeltä jo ennen kuin vakituinen työpaikka varmistui.

”Minulta kyseltiin, meinaanko uskaltaa ostaa talon jo silloin, vaikka töitä ei välttämättä riittäisikään. Vastasin, että uskoni on luja töiden suhteen ja jossainhan sitä on kuitenkin asuttava – koti se on hiirelläkin. Ahdistuisin kaupungin pölyssä ja tunkkaisuudessa, vieri viereen rakennetuissa kerrostaloissa ja ilman omaa maata jalkojen alla. Olemme molemmat käteviä kotinikkaroijia ja tykkäämme hoitaa puutarhaa.”

Lähtipä kodin pihasta mihin suuntaan vain, ympärillä on tilaa ja edessä avautuvat Maaritin rakastamat mutkaiset tiet. Tallissa moottoripyörät odottavat seuraavaa ajelureissua. Maarit innostui pyöristä miesystävänsä kautta, ja yhteinen harrastus tuokin iloa ja mukavaa vaihtelua pariskunnan elämään.

”Ehkä se oli vähän keski-iän villitystä, kun innostukseni moottoripyöriin alkoi 50 vuotta täytettyäni. Minusta pitää uskaltaa mennä mukavuusalueen ulkopuolelle eikä koskaan kannata jämähtää odotettuihin kaavoihin.”

Vapaa-ajalla ajelemisen lisäksi kalastus, luonnossa lenkkeily ja marjastus ovat Maaritin rakkaita harrastuksia. Raittiissa ilmassa luonnon rauhassa mieli lepää ja sanko täyttyy esimerkiksi herkullisista hilloista. Korona-aikana uimahallissa käymiseen on tullut tauko, mutta pian on toivottavasti aika taas sillekin.

Kaupungin kulttuuritapahtumista Maarit odottaa kovasti Haapavesi Folkia ja motoristien järjestämää Kirjavankierros-motoristitapahtumaa, joissa hän ei ole ennen käynyt. Mutkaisia teitä niihinkin on lyhyt matka.